Minusta

Mä oon Alaska, 18-vuotias ja joskus ihan ok.

Mulla on aina välillä niitä päiviä jolloin vannon syöväni terveellisesti ja ehkä siinä onnistunkin. Mulla on myös niitä päiviä jolloin vannon muuttavana elämäni ja joskus siinäkin onnistun. Mutta niitäkin päiviä on, jolloin en vanno mitään ja unohdan kaiken aikaisemmin vannotun.

Toisinaan mulla on niitä päiviä jolloin vaihdan vaatteet aamulla monta kertaa tehdäkseni vaikutuksen en-kehenkään. Mulla on niitä päiviä jolloin jään kotiin. Mulla on niitä viikonloppuja jolloin lähden ulos ja palaan takaisin vasta sunnuntai-iltana. Mulla on niitä arkipäivien iltoja jolloin karkaan ulos ja tulen myöhään takaisin. Yleensä silloin mä tapaan jonkun. Yleensä silloin mä myös rakastan elämää.

Joskus on aikoja jolloin kaikki on huonosti ja tekee mieli jäädä sänkyyn. Jostain syystä en usein jää. Jostain syystä joskus jään, mutta silloinkin vain hetkeksi.

Mulla on tapana olla aina jossain. Kaupungilla, koulussa, kaverilla, teatterilla, kahvilassa, ulkona. Kaikkialla muualla kuin kotona. Mulla on tapana kuunnella musiikkia kuulokkeista täysillä vaikka tiedän muiden kuulevan läpi. "Tiedätkö neiti, mä kuulen sun musiikin" "Ole hyvä". Yleensä kuuntelen Samuli Putroa tai Lana Del Reytä.

Suutun joillekkin helposti ja joillekkin en koskaan, joskus mökötän päiviä huvikseni ja joskus en jaksa riidellä. On ihmisiä jotka ajaa mut hulluuden partaalle ja ärsyttää enemmän kuin ihmiselle on tiedettävästi mahdollista, mutta silti mä rakastan niitä ihmisiä. On myös niitä ihmisiä, joista en löydä mitään vikaa enkä voi muuta kuin ihmetellä miten ne haluaa olla mun kavereita.

On päiviä jolloin haluan olla herkkä ja tyttömäinen, keitän teetä ja seikkailen wehearitissä ja tumblrissa, piirrän kauniita kuvia ja suunnittelen tulevaisuutta. Niinä päivinä itken yleensä iltaisin.

On päiviä jolloin mikään ei kiinnosta ja olen nenäkäs sekä sarkastinen ämmä. Niinä päivinä peitän itsestäni jotain.

On päiviä jolloin mä olen henkisesti alasti mutta kukaan ei tiedä, sillä niinä päivinä mä en liiku kotoa minnekkään enkä mä puhu kellekkään. Niinä päivinä luen ja kirjoitan.

Mulla on järjestelmäkamera jonka sain rippilahjaksi. Se pölyttyy nurkassa. Mulla on iso vaatekaappi mutta mun kaikki vaatteet ei mahdu sinne. Mulla on xbox ja sille vain 2 peliä. Toista peliä en oo nähnyt hetkeen. Mulla on valoisa huone kerrostalossa lähellä keskustaa, mulla on oma televisio ja iso sänky. Mulla on laatikoissa tavaroita joiden funktiota mä en tiedä.

Vihaan paljon asioita, mutta hämähäkkejä eniten. En siedä valehtelua mutta huomaan aina jos joku valehtelee, joten ei sillä ole niin paljon väliä. Rakastan kevättä ja kesää. Valoisia iltoja ja lämpimiä öitä. Ainoa miinus on hyttyset. Helsinki on suomen kaupungeista ykkönen. Pidän muutenkin isoista kaupungeista, niissä voi  hukata itsensä. Niissä tapaa myös mitä erilaisempia ihmisiä.

Löydän kaikesta jotain rakastettavaa ja vihattavaa. Nään maailman kauniina.

Täytän marraskuussa 19. Sillä ei ole väliä.

Loppujenlopuksi mä olen aivan normaali nuori. Hölmö tyttö isoine haaveineen ja unelmineen.